[Liettua] [Puola] [Ukraina] [Valko-Venäjä]
 |
 |
 |
 |
Valko-Venäjä
Valko-Venäjän tasavalta-Respublika Bielarus
Valtiomuoto: tasavalta
Presidentti: Aljaksandr Lukashenka (ven. Aleksandr Lukashenko)
Pääkaupunki: Minsk
Valko-Venäjä ja Venäjä ovat solmineet valtioliiton,
Valko-Venäjän on Itsenäisten maiden yhteisön (IVY:n)jäsen.
Kieli ja kansalliset symbolit
Presidentti Lukashenkan autoritaarinen hallinto on Euroopan yhteistoimintaelimien näkemyksen mukaan laiton.
Kielet: Valkovenäjä, venäjä. Valkovenäjä on itäslaavilaisiin kieliin kuuluva kieli, joka alkoi kehittyä jo keskiajalla ollen muun muassa liettualais-valkovenäläisen suuriruhtinaskunnan kansliakieli. Ensimmäinen valkovenäjänkielinen kirja painettiin Vilnassa v.1520-luvulla.
Lippu: Valko-Venäjän lipuksi hyväksyttiin maan itsenäistyessä valko-puna-valkoinen (väriraidat vaakatasossa) trikolori.
Presidentti Lukashenkan hallinto on ottanut käyttöön oman lippunsa, joka on mukaelma neuvostoajan (Valko-Venäjän SNT:n) lipusta.
Vaakuna: Valko-Venäjän vaakuna on liki identtinen Liettuan vaakunan kanssa, sillä kumpikin juontuu liettualais-valkovenäläisen suuriruhtinaskunnan päivistä 1300-luvulta.Vaakunassa on kuvattu valkoinen ratsastava ritari punaisella pohjalla.
Asukkaat
Väkiluku: 10 350 194 (heinäk.2001 arvio)
Kansallisuusryhmät: valkovenäläisiä 88,2%, venäläisiä 11,4%, puolalaisia, ukrainalaisia ja muita 0,4%.
Uskontokunnat:Ortodoksit 80%, roomalaiskatoliset,
protestantit, juutalaiset ja muslimit 20%.
Maantietoa
Pinta-ala: 207, 600 neliökilometriä
Rajat: Latvia 141 km, Liettua 502 km, Puola 605km, Venäjä 959km,
Ukraina 891 km
Ilmasto: mannerilmaston ja meri-ilmaston välimuoto, talvet kylmiä, lumisia ja kesät koleita ja kosteita.
Pinnanmuodostus: matalin kohta Nioman-joki (90m),
korkein kohta Dzjarszhinkaja Hara 346 m.
Luonnonvarat: metsät, turvesuot, vähäisiä öljy- ja maakaasuesiintymiä
Maa ja vesi: viljeltyä pinta-alaa 29%, metsiä ja erämetsiä 34%, muuta. Järviä on 11 000. Joki- ja kanavaverkosto on laaja ja hyvin käytössä.
Kaupungit ja alueet
Pääkaupunki: Minsk (1,7 miljoonaa asukasta).
Muita tärkeitä kaupunkeja : Brest, Homiel (Gomel), Mohailau (Mogilov), Vitsiebsk (Vitebsk), Hrodna (Grodno), Pinsk, Polatsk (Polotsk), Orsha, Mazyr, Babruisk.
Alueet: Maat on jaettu Minskin kuntaan (Horad Minsk) ja kuuteen hallintopiiriin (voblasts-yksikkö, voblastsi monikko). Ne ovat Brestskaia, Homielskaia, Hrodzienskaia, Mahiliowskaja, Minskaia, Vistiebskaia.
Talous
Valuutta: Belarusian ruble (BYB/BYR), Valko-Venäjän rupla.
Vaihtokurssi dollariin nähden vuoden
2000 lopulla 1USD=1 180 Valko-Venäjän ruplaa)
BKT: 7 miljardia dollaria
BKT per henkilö: 5 200 dollaria
Vuotuinen kasvu: 7%
Inflaatio: 182%
Tärkeimmät teollisuusalat: elintarvike-, kemikaali-, tekstiili-,
maatalouskone- ja puutavarateollisuus
Tärkeimmät kauppakumppanit: Venäjä, Itävalta,
Saksa, Iso Britannia.
Kulttuuria
Kaksi valkovenäläistä nykykirjailijaa, Svetlana Aleksejevish ja Vasil Bykau (k.2003) tunnetaan muualla Euroopassa - myös Suomessa. Aleksejevitshilta on suomennettu mm. teos Tshernobylista nousee rukous (2000). Bykau oli 1990-luvun lopulla Helsingissä turvapaikkakirjailija.
Historiaa
Valko-Venäjän alueella on ollut asutusta jo varhaisella kivikaudella. Itäslaavit asustivat varmuudella alueella jo 600-800-luvuilla. Monista valkovenäläisistä kaupungeista tuli tataarien vasalleja, kun mongolit olivat kukistaneet Kiovan Rusin valtakunnan. ( Maan nimi Valko-Venäjä saattaa liittyä tataarien verohallintoon, jossa alueet oli jaettua valkoisiin, punaisiin, mustiin jne.)
1300-luvulla liettualaiset levittäytyivät itään ja Valko-Venäjästä ruhtinaineen ja kaupunkeineen tuli osaksi Liettuan suuriruhtinaskuntaa. Valko-Venäjän aateli oli suuriruhtinaskunnassa merkittävä vaikuttaja ja suuriruhtinaskunnan kansliakielenä oli valkovenäjän kantamuoto. Ensimmäinen valkovenäjänkielinen kirja painettiin Vilnassa 1520-luvulla.
Vuonna 1569 Liettuan ja Puolan personaaliunioni kiinteytyi Rzecz Pospolitaksi, yhteisvallaksi, jossa puolalainen kulttuuri sai yhä enemmän vaikutusvaltaa. Myös valkovenäläinen kulttuuri kehittyi yhteydessä puolalaiseen kulttuuriin, valkovenäläinen aateli puolalaistui, maaorjuudessa talonpojat pitivät kiinni kielestään ja uskostaan.
Valko-Venäjän omintakeinen identiteetti kehittyi merkittävässä määrin kreikkalais-katolisen uniaattikirkon varassa, tämä idän ja lännen kompromissina syntynyt kirkko noudattaa ortodoksiriittiä ja tunnustaa paavin johtajakseen. Kirkko kohtasi myöhemmin niin Puolan kuin Venäjän vainoa.
1700-luvun lopulla Venäjä, Itävalta ja Preussi jakoivat Rzecz Pospolitam. Valko-Venäjä, Liettua ja suuri osa Puolaa joutuivat Venäjän vallan alle. Valko-Venäjän kieli ja kirkko joutuivat tukahduttamisen kohteiksi.1800-luvulla virisivät niin puolalainen, liettualainen kuin valkovenäläinen kansallinen liike. Valkovenäläisiä sivistyneistön jäseniä osallistui puolalaisten rinnalla varsinkin vuoden 1863 Venäjän vastaiseen kapinaan.
Katariina Suuri oli määrännyt, että Venäjän valtakunnan juutalaiset saivat asua vain rajoitetulla alueella ja tämä alue kattoi Valko-Venäjän. Niinpä 1800-luvulla ja 1900-luvulla Valko-Venäjän ( kuten myös Itä-Puolan ja Liettuan) kaupungit olivat pitkälti juutalaisten asuttamia. Valkovenäläiset elivät talonpoikina laajoilla alueilla, joihin kuului myös Liettuan Vilnan seutu.
Ensimmäinen maailmansota johti Keisari-Venäjän tuhoon ja myös Valko-Venäjän kansallinen liike julisti maansa itsenäiseksi vuonna 1918. Mutta uusien sotien tantereeksi joutuneen maan jakoivat vuonna 1921 Neuvosto-Venäjä ja Puola. Lyhyt valkovenäläisen kulttuurin ennennäkemätön kulta-aika ja taloudellinen kehitys päättyivät Valko-Venäjän SNT:ssä Stalinin hirmuhallintoon: maatalous pakkokollektivisointiin, kulttuuria alettiin venäläistää ja joukkomurhat niittivät kärjen kaikista yhteiskuntaryhmistä.
Vuonna 1939 Saksa ja Neuvostoliitto solmivat Molotovin-Ribbentropin sopimuksen, jolla jaettiin rajamaat. Baltian maiden ohella Stalin otti Puolaan kuuluneet Valko-Venäjän ja Ukrainan läntiset alueet.
Kesäkuussa 1941 Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon, Valko-Venäjä kohtasi natsimiehityksen ja juutalaisten järjestelmällinen tuhoaminen alkoi. Seuraavat vuodet Valko-Venäjä oli partisaanisodan ja natsien terrorin kauhistuttava näyttämö.
Neuvostopartisaanien ohella Valko-Venäjän metsissä ja soilla taisteli kansallisia valkovenäläisiä ja juutalaisia partisaaneja. (Minskistä pelastuneiden juutalaisten suuri perheleiri säilyi metsissä sodan loppuun).
Neuvostojoukot vapauttivat Minskin saksalaisista heinäkuussa 1944. Maailmansodan jälkeinen aika merkitsi pahoin tuhotun Valko-Venäjän neuvostotasavallan rakentamista ankeissa, mutta kutakuinkin rauhanomaisissa oloissa. Kansalliset partisaanit jatkoivat tosin sotaa neuvostomiehitystä vastaan jossain laajuudessa vielä muutaman vuoden.
Stalinin väestönsiirtopolitiikka, jolla haluttiin manipuloida etenkin raja-alueita, kosketti jossain määrin myös Valko-Venäjää. Valkovenäläisiä siirrettiin Suomesta vallattuun Karjalaan ja Valko-Venäjälle puolestaan tuotiin väkeä sisä-Venäjältä.
Valko-Venäjän teollistaminen ja kaupungistuminen samaten kuin neuvostovenäläinen koulutus- ja kulttuuripolitiikka johtivat omalta osaltaan venäjän kielen ja kulttuurin aseman vahvistumiseen.
Vuonna 1986 Ukrainan Tshernobylissa tapahtunut ydinvoimaonnettomuus saastutti pahiten Valko-Venäjän aluetta. Samaan aikaan Minskin arkkikonservatiivinen byrokratia koetti Moskovassa virinneestä liberalisoinnista huolimatta jatkaa kuin ennen. Mutta vuonna 1988 kansallinen ja demokraattinen sivistyneistö perusti Kansanrintama-liikkeen, jollaisia samaan aikaan syntyi Baltian tasavalloissa, Ukrainassa jne. Kansallisen rintaman keskeiset huolet olivat Tshernobylin aiheuttamat vahingot ja valkovenäjän kielen ja kulttuurin asema.
Kansallisen mielialat nousivat ja 27. heinäkuuta 1990 vapailla vaaleilla valittu Korkein neuvosto hyväksyi julistuksen Valko-Venäjän itsemääräämisestä osana Neuvostoliittoa. Seuraavan vuoden elokuussa Moskovan taantumuksellisen kaappausyrityksen mainingeissa Valko-Venäjän kom-puolue antoi täyden itsemääräämisen julistuksen. Ja sittenpä vuoden lopussa 1991 Valko-Venäjän valtionpäämies, Korkeimman neuvoston puheenjohtaja Stanislau Shushkevitsh, yhdessä Ukrainan presidentti Leonid Kravtshukin ja Venäjän presidentti Boris Jeltsinin kanssa lakkautti koko Neuvostoliiton.
Itsenäisen Valko-Venäjän ensimmäinen valtionpäämies Stanislau Shushkevitsh on fyysikko ja noussut esiin nimenomaan Tshernobylin seurausten vähättelyn vastaisessa taistelussa. Hän tasapainotteli kommunistien vanhan kaartin ja Kansanrintaman uudistajien välillä. Uudistusten vauhti oli verkkainen ja kommunistit punoivat uudelleen siteitä Venäjään.
Shushkevitsh syrjäytettiin vuonna 1994. Valko-Venäjän ensimmäisessä presidentinvaalissa valittiin Korkeimmassa neuvostossa korruptiota vastaan kampanjoinut populisti, kolhoosinjohtaja AljaksandrLukashenka (venäläisittäin Aleksandr Lukashenko).
Sittemmin ei vapaita presidentti ja parlamenttivaaleja enää ole pidetty. Lukashenkan rautaisella johdolla Valko-Venäjä on nukahtanut neuvostoaikaan, etsiytynyt Venäjän kainaloon ja lasketellut kohden taloudellista ja sosiaalista perikatoa.
Kuuluisia valko-venäläisiä
Simon Kuznets, talouden nobelisti (1971) oli syntynyt Pinskissä
Wayne Gretzky, kanadalainen jääkiekkolegenda kertoo sukunsa olevan Valko-Venäjältä
Shimon Peres, Israelin ulkoministeri, entinen pääministeri syntyi v. 1923 Vishniejovon kylässä 70 km Minskistä
Itzhak Shamir, Israelin entinen pääministeri oli syntynyt Ruzhnyssa
Menahem Begin, Israelin entinen pääministeri oli syntynyt Brestissä
Andreas Papandreu, Kreikan entinen pääministeri oli Zyhmun Miniejkan, vuoden 1863 Venäjän vastaisen kapinan valkovenäläisen johtajan jälkeläinen
Boris Galerkin, kaikkien aikojen merkittävimpiä matemaatikkoja
Vladimir Vigotski, valkovenäläinen maailmankuulu psykologian teoreetikko
Vladimir Visotski, legendaarinen näyttelijä, lauluntekijäja trubaduuri oli syntyisin Moskovan vuosisatoja vanhoista valkovenäläiskortteleista ja hän kertoi sukunsa juurien olevan Palessa, juutalaisten asuma-alueella Valko-Venäjällä
Kirk Douglas, Hollywood-näyttelijä, jonka nimi alkujaan oli Issur Danilawicz Dzimeski, on Valko-Venäjän juutalaissiirtolaisten sukujuurta.
Olga Korbut, voimistelun valkovenäläinen maailmantähti
Svetlana Boguinskaia, valkovenäläinen " voimistelun legenda" ,viisinkertainen olympiavoittaja
Vladimir Samsonov, pöytätenniksen valkovenäläinen maailmanhuippu 1990-luvulla
Natasha Zverveva, tenniksen 1990-luvun valkovenäläinen tähtipelaaja
Fiodor Dostojevski, pietarilaiskirjailija jonka suku oli kotoisin Valko-Venäjältä
Mihail Glinka, säveltäjä jonka suku oli kotoisin Valko-Venäjältä
Modest Musorgski, säveltäjä jonka suku oli kotoisin Valko-Venäjältä
Dmitri Shoshtakovits, säveltäjä jonka suku oli kotoisin Valko-Venäjältä
Igor Stravinski, säveltäjä joka suku on kotoisin Valko-Venäjältä
Adam Mickiewicz, Puolan kansallisrunoilija oli alkujaan valkovenäläistä aatelia
Radziwill-suku, joka on näytellyt merkittävää roolia Liettuan ja Puolan historiassa oli valkovenäläistä alkuperää
Yhteyksiä
Suomen suurlähetystö Liettuassa hoitaa myös Valko-Venäjän asioita
Suomi - Valko-Venäjä yhdistys
Jussi Seppälä
finlandbelarus@yahoo.com
puh. 041-525 1942
