Ukrainasta ja Venäjän uudesta imperialismista
Roman Kupchinsky
RFE/RL, 26.11.2004
Russian President Vladimir Putin with his Ukrainian
counterpart Leonid Kuchma
”Venäjän demokratia päättyy Ukrainan rajalle ” on Ukrainan poliittisen eliitin keskuudessa usein toistettu maksiimi. Sen esitti alkujaan Volodymyr Vynnyshtshenko, yksi Ukrainan vuoden 1918 kansallisen vallankumouksen johtaja sen jälkeen kun Lenin oli lähettänyt puna-armeijan valtaamaan takaisin Ukrainaa tsaristisen venäläisen imperiumin luhistuttua.
Viime vuosina Venäjä on pyrkinyt elvyttämään historiallisen vaikutusvaltansa Ukrainassa. Tämä on likeisesti yhteydessä Venäjän uuden imperiumin idean nousuun, joka karkeasti ottaen osuu yksiin Vladimir Putinin presidentiksi valinnan kanssa vuonna 2000.
Ennen Putinin valtaannousua puhe Venäjän puuttumisesta naapurimaiden asioihin oli jätetty joillekin kommunisti-ideologeille ja venäläisille kansalliskiihkoilijoille.
Venäjä ei puuttunut Ukrainan vuoden 1999 presidenttivaaliin. Kun Leonid Kutshma taistellessaan toisesta kaudesta pelasi ”Venäjä-kortilla” Ukrainan itäisillä alueilla, se rajoittui lähinnä lupauksiin venäjän kielen korottamisesta Ukrainan toiseksi viralliseksi kieleksi. Nämä lupaukset unohdettiin välittömästi vaalivoiton jälkeen.
Muodonmuutos
Kuitenkin vuodesta 2001 lähtien Putin on omaksunut paljon aggressiivisemman politiikan Ukrainaa kohtaan. Toukokuun 10. päivä 2001 presidentti nimitti Viktor Tshernomyrdinin, Gazpromin entisen johtajan, Venäjän Kiovan lähettilääksi. Tshernomyrdinille luotiin myös uusi asema presidentin eritysedustajana venäläis-ukrainalaisten kauppa- ja taloussuhteiden kehittämisessä.
Tämä nimitys oli selvä viesti siitä, että Venäjän politiikka oli läpikäynyt olennaisen muutoksen geopoliittisissa tavoitteissaan.
Artikkelissaan strana.ru- sivuilla 11. toukokuuta 2001 analyytikko James Sherr huomautti, ettei “Putin ainoastaan ilmoittanut nimityksestä ennen Venäjän valtakunnan duuman hyväksyntää, (vaan) hän toimi ennen kuin sai Ukrainan hyväksynnän.” Kuten Anatoli`i Hrytsenko, Ukraina talouden ja politiikan tutkimuksen keskuksen puheenjohtaja, huomautti:” En usko, että Putin voisi toimia tällä tavoin minkään suuren länsieurooppalaisen maan kanssa…Kutakuinkin samaan tapaan Putin nimittää kenraalikuvernöörejään.. Ilmeisesti jossain alitajunnassa Ukraina nähdään yhä jonkinlaisena lounaisena Venäjän federaation erityisalueena.
Energiapolitiikka
Vuodesta 2003 Venäjä alkoi harjoittaa painostusta Ukrainaa kohtaan useista muutoksista sopimiseksi Venäjän energiaa Eurooppaan kuljettavien öljy- ja kaasuputkien johtamisessa. Huhtikuussa 2003 Gazprom nosti panoksia Ukrainalle allekirjoittamalla 25 vuoden sopimuksen Turkmenistanin kanssa kaiken Turkmenistanin luonnonkaasutuotannon ostamisesta pakottaen sitten Ukrainan ostamaan 36 miljoonaa kuutiometriä kaasua, jota se tarvitsee Gazpromilta eikä suoraan Turkmenistanilta. Vuonna 2004 Gazpromista tuli valtiojohtoinen, kun valtiollinen öljy-yhtiö Rosneft luovutettiin Gazpromille kaasumonopolin osakkeenvaihdossa.
Olemassaolevien siteiden edelleen rakentamiseksi Kutshma allekirjoitti huhtikuussa 2004 Single Economic Space-sopimuksen, jota Putin oli ehdottanut alkuvuodesta 2003. Tämä elin, joka luotiin presidentti Putinin aloitteesta pyrkii koordinoimaan ja sitten sulattamaan yhteen Ukrainan, Valko-Venäjän ja Kazakstanin taloudellisen voiman ”tulliliitoksi” tai ”vapaakauppa-alueeksi”.
Putinin tuki Viktor Janukovytshille tämän vuoden presidentinvaalissa ei ollut yllätys. Venäjän presidentti määräsi Venäjän tulevan käyttäytymisen nuotin, kun hän 28.heinäkuuta ukrainalais-venäläisessä huippukokouksessa Krimillä kertoi, että ” meidän läntisten kumppaniemme tiedusteluverkostot pyrkivät kaikin tavoin vaikeuttamaan meidän liikkumistamme toisiamme kohden”.
Putin on usein näyttänyt olevan kiinnostuneempi vallankäyttöön Ukrainaan nähden kuin hyvien naapuruussuhteiden säilyttämiseen Washingtonin ja Euroopan Unionin kanssa.
Venäjän uusimperialististen ambitioiden täysi laajuus on vielä epäselvää. Mutta Moskovasta tulevat kannanotot vaikuttavat usein yksiselitteisiltä. Syyskuun 28.päivänä Anatoli Tshubais, Venäjän yhtyneen energiajärjestelmän johtaja, kertoi televisio-ohjelma ”Vremiassa” yleisölle, että Venäjästä on tultava ”liberaali imperiumi”.
Jos näin on, minä uskon että meidän on oltava rehellisiä ja suoria ja otettava tämä johtajuustehtävä ei vain iskulauseena vaan Venäjän valtakunnallisena politiikkana. Minä uskon, että tämä johtajuustehtävä merkitsee, että Venäjä on pakotettu kaikin tavoin tukemaan liike-elämänsä laajentumista kaikin tavoin Venäjän ulkopuolelle.
(suom. A.Kallio)
Alkuperäinen teksti löytyy täältä:
http://www.rferl.org/featuresarticle/2004/11/216c44d1-159b-44df-abb8-72da74b35039.html
