[Liettua] [Puola] [Ukraina] [Valko-Venäjä]

Ukraina

Asukasluku: 48,055,439 (heinäk. 2003 arvio)
Pinta-ala: 603,700 neliökilometriä
Pääkaupunki: Kiova
Kielet: Ukraina, venäjä (muita romania, puola, unkari)
Valuutta: hrivnia (UAH, vaihtokurssi 1 euro=
5.3266 hrivnaa (2002)
BKT per asukas 4 500 euroa (2002.)

Valtionpäämies: Presidentti Leonid D. KUTSHMA
(heinäkuusta 1994 lähtien)

Kansallisuusryhmät

Ukrainalaisia 77.8%, venäläisiä 17.3%, valkovenäläisiä 0.6%, moldovalaisia 0.5%, Krimin tataareja 0.5%, bulgarialaisia 0.4%, unkarilaisia 0.3%, romanialaisia
0.3%, puolalaisia 0.3%, juutalaisia 0.2%, muita - mukaan lukien Karpaattien ruteenit- 1.8% (2001)

Uskontokunnat

Ukrainalaisortodoksit- Moskovan patriarkaatti,
Ukrainan ortodoksit - Kiovan patriarkaatti, Ukrainan
itsenäinen ortodoksikirkko, Ukrainankreikkalaiskatoliset ( uniaatit),
protestantit, juutalaiset, muslimit.

Kansalliset juhlapäivät

Itsenäisyyspäivä 24. elokuuta ( Neuvostoliitosta itsenäistyminen vuonna 1991 ); yhtenäisyyden päivä 22.tammikuuta (vuoden 1918 Neuvosto-Venäjästä
itsenäistymisen päivä)

Maantiedettä

Ukrainalla on rajalinjaa yhteensä 4,663 km, joista
Venäjän raja on 1 576 km, Moldovan 939 km, Valko-Venäjän
891 km, Puolan 526 km, Moldovan 939
Romanian (etelässä) 169 km, Romania (lännessä) 362 km,
Unkarin 103 km, Slovakian 97 km. Rantaviivaa on 2 782 km.

Ukraina koostuu enimmäkseen hedelmällisestä tasangoista
ja aroista, vuoristoa on lännessä (Karpaatit) ja Krimin niemimaalla etelässä. Matalin kohta on Musta meri 0 m korkein kohta: Hora Hoverla 2 061 m
Suuret joet ovat sisävesistö.

Sääolot

Mannerilmasto; välimerellinen ilmasto vain eteläisellä
Krimin rannikolla. Sademäärät vaihtelevat
voimakkaasti, eniten vettä tulee lännessä ja
pohjoisessa, vähiten idässä ja koillisessa. Talvet
vaihtelevat Mustan meren rannikon viileästä sisämaan
kylmyyteen. Kesä on lämmin suurimmassa osassa maata,
etelässä helteistä.

Alueet

24 oblastia (oblasti- yksikkö: oblast'), 1
autonominen tasavalta* (avtomnaia respublika) ja 2
kaupunkialuetta, kuntaa ( (mista, yksikkö - misto) joilla on oblastin asema **; suluissa alueen pääkaupunki.

Tsherkas'ka (Tsherkas`), Thernihivs'ka (Tshernihiv),
Chernivets'ka (Tshernivetska), Dnipropetrovs'ka
(Dnipropetrovs'k), Donets'ka (Donets'k),
Ivano-Frankivs'ka (Ivano-Frankivs'k), Harkivs'ka
(Harkiv), Hersons'ka (Herson), Hmel'nits'ka
(Hhmel'nits'ki), Kirovohrads'ka (Kirovohrad),
Kiova**, Luhans'ka (Luhans'k),
L'vivs'ka (L'viv), Mykolayivs'ka (Mykolayiv), Odes'ka
(Odesa), Poltavs'ka (Poltava), Avtonomna Respublika
Kryim* (Simferopol'), Rivnens'ka (Rivne),
Sevastopol'**, Sums'ka (Sumy), Ternopil's'ka
(Ternopil'), Vinnyts'ka (Vinnytsia), Volyns'ka
(Luts'k), Zakarpats'ka (Uzhhorod), Zaporiz'ka
(Zaporizhzhya), Zhytomyrs'ka (Zhytomyr);

Huom! - käytettäessä paikannimeä jonka pääte on
adjektiivinen "s'ka" tai "z'ka," sana Oblast' on
lisättävä paikan nimeen.

Poliittinen järjestelmä

Ukrainan presidentillä on laajat valtaoikeudet, joten
voidaan puhua presidenttijohtoisesta järjestelmästä,
joka muistuttaa Venäjän poliittista järjestelmää.

Presidentin esikuntana on kansallinen turvallisuusneuvosto, joka perustettiin vuonna 1992, mutta elin on saanut vaikutusvaltaisen aseman Leonid
Kutshman valtakaudella keskeisenä sisä- ja ulkopoliittisena suunnitteluelimenä . Vuonna 1994 Kutshma perusti Alueiden neuvoston, johon kuuluvat Kiovan, Sevastopolin ja oblastien johtajat.

Parlamentti on korkein neuvosto eli Verhovna Rada, jossa on 450 edustajaa. Uuden vaalilain mukaan 225 paikkaa täytetään suhteellisen vaalitavan mukaan 4 prosentin äänikynnyksen ylittävien puolueiden ehdokkaista. Loput valitaan enemmistövaalissa yhden edustajan vaalipiireistä. Parlamentin toimikausi on neljä vuotta.

Ukraina on YK:n, ETYJ:n, Euroopan neuvoston ja IVY:n jäsenmaa.
Ukrainan ja Valko-Venäjän rajasopimus jäi vuonna 1997 solmimatta taloudellisista vaateista johtuen. Demarkaatiolinjaa ei ole, mikä tietenkin suosii laitonta rajanylitystä. Ukrainan ja Venäjän kiista Sevastopolista ja Mustan meren laivaston jakamisesta ratkaistiin, samoin maarajaan liittyvät ongelmat. Mutta Azovin merellä ja Kertshin salmen hallinta on ratkaisematta. Tuzlan saareen liittyvä kiista sai Ukrainan marraskuussa 2003 uhkaamaan Venäjää jopa sotilaallisilla toimilla. Moldovan venäläisten ja ukrainalaisten separatistien luoma "Transdnestrin tasavalta", tekee myös Moldovan vastaisen rajan rikollisen toiminnan kauttakulkuväyläksi. Romanian kanssa Ukrainalla on Mustan meren merirajaa ja muuatta saarta koskeva ratkaisematon kiista huolimatta vuoden 1997 ystävyyssopimukseen liittyvistä neuvotteluista.

Ukraina on ollut tärkeässä asema Yhdysvaltojen itäisen Euroopan politiikassa ja se on ollut NATO:n rauhankumppanuusohjelmassa.

Talous

BKT - 218 miljardia euroa (2002 est.)

BKT muodostuu maataloudesta: 23%
teollisuudesta; 42% ja palveluista: 35% (2001)

BKT:n vuosikasvu 4.1% (2002 arvio)

Köyhyysrajan alla elää 29% väestöstä. (2001)

Ukraina oli Venäjän jälkeen Neuvostoliiton tärkein taloudellinen toimija. Sen hedelmällisellä tuotettiin neljäsosan koko valtakunnan maataloustuotteista ja kolhoosit veivät viljan ohella maitoa ja lihaa muihin tasavaltoihin. Sillä oli laaja ja monipuolinen raskasteollisuus ja kaivosteollisuus. Mutta maa on riippuvainen energian ja erityisesti maakaasun tuonnista Venäjältä ( noin 85% energiasta).

Ukraina vapautettiin hinnat ja luotiin lainsäädäntö yksityistämiselle heti itsenäistymisen jälkeen, mutta uudistukset törmäsivät hallituksen ja väestön vastustukseen.

Presidentti Leoni Kutshman aikana valtion byrokratian supistamisessa, talousuudistuksissa ja niitä tukevassa lainsäädännössä on edistytty. Mutta suuret ja poliittisesti herkät kysymykset, kuten teollisuuden rakennemuutos ( mm. raskaan teollisuuden ja kaivostoiminnan saneeraus) ja maatalouden yksityistäminen ovat edenneet hitaasti.

Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) ja muut kansainväliset instituutiot ovat rohkaisseet Ukrainaa laajentamaan ja kiihdyttämään uudistusohjelmaansa.

BKT kasvoi vientiin perustuen 6 prosenttia vuonna 2000. Se
oli ensimmäinen kasvun vuosi itsenäistymisen jälkeen. Teollisuustuotanto kasvoi 12, 6 prosenttia. (Teollisuustuotanto oli välillä vain 40 prosenttia neuvostoajoista.) Talous jatkoi voimakasta kasvua vuonna 2001, kärsi kansainvälisestä taantumasta vuonna 2002. Kotimainen kysyntä on noussut, kuluttajien ja investointien luottamus on vakaata.

Presidentti Kutshman hallinnon poliittiset ongelmat heijastuvat kuitenkin talouteen.

Ukrainan historia ja kulttuuri

Ukrainalla , joka sananmukaisesti on rajamaa, on pitkä ja myrskyisä historia.
Ukrainan tasangot ovat hyvin vanhan asutuksen seutuja. Siitä osoituksensa vaikkapa muinaiset skyytit, joiden kulta-aarteita alueelta on löydetty.
Ukraina oli myös Kiovan Rusin, ensimmäisen slaavien valtion ja 900-1000-luvuilla Euroopan mahtavin valtakunta. Sisäiset kiistat ja mongolien hyökkäykset johtivat Kiovan Rusin heikkenemiseen ja liittämiseen Liettuan suuriruhtinaskuntaan, sittemmin myös puolalais-liettualaiseen yhteisvaltaan. Kiovan kulttuurinen ja uskonnollinen perinne loi perustan ukrainalaiselle kansallisuustunteelle seuraavina vuosisatoina. Hetmanni Bohdan Hmelnitskin, tai puolalaisittain kirjoitettuna Bogdan Chmielnickin ( 1595-1657) kasakkakapina Puolaa vastaan 1648 loi itsenäisen hetmannikunnan, jota ukrainalais-kansallisessa historiankirjoituksessa pidetään uutena ukrainalaisena valtiona. Euroopan historiankirjoitukseen Hmelnitski on jäänyt ennen kaikkea kenties laajimman holokaustia edeltäneen juutalaisten joukkomurhan toimeenpanijana. Moskovan painostuksesta huolimatta hetmannikunta säilytti jonkinlaisen autonomian satakunta vuotta.

Hetmanni Ivan Mazeppa ( 1639-1709) nousi Euroopan ja myös meidän tietoisuuteemme, koska hän taisteli Ruotsin Kaarle XII:n liittolaisena Pietari I:n Venäjää vastaan ja jakoi Pultavan taistelussa heinäkuussa 1709 karvaan tappion. Valistusfilosofi Voltaire esitteli Mazeppan elämänvaiheet teoksessaan Kaarle XII:n historia ( suom. 1922) ja näihin tietoihin englantilainen runoilija Lordi Byron perusti oman romanttisen Mazeppa-runoelmansa. Mazeppa oli oppinut mies, opiskellut Varsovassa ja jopa Hollannissa. Hän kehitti hetmannikunnan kouluoloja ja taloutta. Mazeppa toimi Pietari I:n liittolaisena niin kauan kuin se oli hetmannikunnan etujen mukaista, mutta teki liiton ensin Puolan ja sitten Ruotsin kanssa säilyttääkseen autonomian Pietarin valtapyyteitä vastaan.

Puolan jaot 1700-luvun lopulla jakoivat myös Ukrainan. Läntinen osa L` vivin
(Lwow. Lemberg) kaupunki ja ylipäätään Halitsina (Galitsia) ja Volyn (Volhinia) siirtyivät Itävalta-Unkarin alaisuuteen. Kiova ja valtaosa etnografista ukrainalaista aluetta joutui Venäjän alaisuuteen. Pietarin imperiumi yritti tukahduttaa kaiken ukrainalaisen identiteetin (aivan samoin kuin valkovenäläisyyden). Tsaarien ukaasin mukaisesti nämä kansat olivat "vähävenäläisiä" ja heidän kielensä "vähävenäläisiä murteita". Vuonna 1840 kansallisrunoelman Kobzar julkaissut ja runoilija Taras Shevtshenko ( 1814-1861)kuoli karkotuksessa. Hänen rikoksensa oli osallistuminen Kiovan yliopistossa vuosina 1846-47 toiminen Kyrilloksen ja Metodioksen seuran toiminta Tsaari Aleksanteri II kielsi ukrainan kielen vuonna 1863 eli samana vuonna kuin kukisti Puolan kapinan ja antoi suomen kielelle virallisen aseman. Kieli "laillistettiin" vasta vuoden 1905 vallankumouksen myötä.

Itävallan alaisuudessa ukrainalainen kulttuuri koko renessanssin. L`vin jesuiittakollegio oli saanut yliopiston aseman jo Puolan kuninkaan määräyksestä 1661. Vuonna 1784 Itävallan valistunut ja opetustointa kehittänyt keisari Josef II avasi yliopiston uudestaan vuonna 1784. Tänään yliopisto kantaa läntisen Ukrainan kansallisen herättäjän, kirjailija Ivan Frankon (1856-1916) nimeä.

Alun perin puolankielinen yliopisto hyödytti myöhemmin myös ukrainalaista kansallista sivistystä. Ukrainankielisiä lehtiä ja kirjoja julkaistiin. L`viv sai jopa oman radan (neuvoston) kunnallishallinnon elimeksi vallankumousvuonna 1848. Halitsinassa puolalaiset pysyivät hallitsevana kerroksena, mutta ukrainalaisen kansallisen liikkeen kehitystä ei jarrutettu. Halitsinassa perustettiin vuonna 1890 ensimmäinen ukrainalainen puolue. Kansallisen historiankirjoituksen perustan loi Myhail Hrushevskij vuonna 1896 julkaistulla teoksellaan Ukraina-Rusin historia.

Läntisen Ukrainan erityispiirteisiin kuului myös, että siellä - samaten kuin Valko-Venäjällä - kreikkalaiskatolisen uniaattikirkko ylläpiti kansan identiteettiä. Uniaatit, jotka noudattavat idän riittiä mutta tunnustavat paaviuden, syntyi Puolan ja Venäjän kompromissina Brestissä 1500-luvun lopulla. Kirkosta tuli alueesta riippuen ukrainalaisen ja valkovenäläisen talonpoikaiston identiteetin vaalija isovenäläistä kirkkoa ja Puolan katolista kirkkoa vastaan. Toisinaan uniaattipapit esiintyivät myös talonpoikien puolustajina vieraita maanomistajia vastaan.

Venäjän vuoden 1917 vallankumous mahdollisti Ukrainan itsenäistymisen ja Kiovassa kokoontuneen radan (neuvoston) johdolla . Saksalainen miehitys, Neuvosto-Venäjä ja sitä tukevat ukrainalaiset ja puolalaiset tekivät kaikki omalta osaltaan lyhyestä itsenäisyyden ajasta (1917-20) sodan vuosia. Suomen Ukrainan lähettiläs Herman Gummerus kuvaa Ukrainan vaiheita yhä vielä lukemisen arvoisessa teoksessa Ukrainan murrosvuosilta ( 1931). Ukrainan kansallinen johtaja Simon Petliura on jäänyt historiaan ristiriitaisena hahmona. Petliura on ukrainalainen vapaustaistelija, mutta hänen joukkonsa syyllistyivät myös laajaan terroriin juutalaisväestöä vastaan. Kirjailija Isaac Babel kuvasi Ukrainan sotaa romaanissaan Punainen ratsuväki ( suomeksi 1958) ja Ukrainan juutalaista elämää ennen vedenpaisumusta toisessa suomennetussa teoksessaan Odessalaisia ja muita novelleja (suom. 1970). Myös Mihail Bulgakovin Valkokaarti ( suom.1972) sijoittuu sisällissotien aikaan.

Ukrainan neuvostotasavallan ensimmäinen kymmenen vuotta oli "ukrainalaistamisen" aikaa ja alueen kommunistijohto toimi kansallisen hallituksen tavoin. Vuonna 1929 alkanut pakkokollektivisointi kohtasi talonpoikien vastarinnan, jota tukahdutettiin asevoimin.

Vuosina 1932-33 Euroopan vilja-aitta, hedelmällisen "mustanmullan maan" Ukraina koki ennennäkemättömän nälänhädän, jossa kuoli vähintään viisi miljoonaa ihmistä. On kyetty todistamaan, ettei kysymys ollut kollektivisoinnin lieveilmiöstä, vaan Ukrainan riippumattomuutta pelkäävän Josif Stalinin tietoisesta kansanmurhatoimesta. Talonpojilta takavarikoitiin jopa siemenvilja, joka myytiin polkuhintaan kansainvälisillä markkinoilla. Samaan aikaan, kun nälkä tappoi niin maaseuduilla kuin kaupungeissa Moskova lisäsi viljanvientiä ennätyslukemiin. Nuorena komsomolilaisena Ukrainan kylien tuhoamiseen lähetetty kirjailija Lev Kopelev todisti terrorista maanpaossa.

Vuosien 1937-38 suurissa puhdistuksissa tuhottiin koko Ukrainan sivistyneistö.
Seuraava katastrofi tuli kesäkuussa 1941 Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon ja Ukrainan jouduttua sotanäyttämöksi. Seuraavina 7-8 miljoonaa ihmistä surmattiin. Saksalaiset toimeenpanivat systemaattisen juutalaisten kansanmurhan. Babin Jarista tuli kansanmurhan symbolinen paikka, mutta juutalaisten uhrien muistomerkin sinne pystytti vasta Neuvostoliitosta irtautunut Ukraina.

Puolaan kuuluneet Halitsina (Galitsia) ja Romaniaan kuulunut Bukovina liitettiin Neuvostoliitto jo vuonna 1939 Neuvostoliiton ja Saksan etupiirijaon mukaan. Tämä "Ukrainan yhdistäminen" oli tuonut neuvostoterrorin kauhut myös näille alueille. Ukrainalainen kulttuuri tukahdutettiin siinä kuin puolalainenkin, mm. Ukrainan autonominen ortodoksikirkko ja uniaattikirkko kiellettiin ja niiden omaisuus siirrettiin Venäjän kirkolle vuonna 1945.

Länsi-Ukrainassa puolalaisten ja Ukrainan nationalistien UNO-UPA välit olivat olleet kireät sotienvälisenä aikana. UNO teki terrori-iskuja ja Puolan armeija toteutti rankaisuretkiä. Suursota mahdollisti perusteelliset välienselvittelyt, vuonna 2003 Ukrainan ja Puolan presidentit paljastivat muistomerkin 20 000 murhatun puolalaisen muistoksi Myös juutalaisviha kärjistyi väkivallaksi ja L`vivissä ja muualla järjestettiin kansan toimesta juutalaisvastaisia pogromeja venäläisten vetäytyessä kesällä 1941.

Neuvostojoukkojen palatessa 1944 Länsi-Ukrainaan se joutui pitkään taistelemaan UNO-UPA:n partisaaneja vastaan. Neuvostoliiton, Puolan ja Tshekkoslovakian armeijat tekivät 1940-luvun lopulla laajan yhteisen ukrainalaispuhdistuksen. Muun muassa Puolassa "operaatio Wistulassa " hajotettiin ja karkotettiin yhtenäinen lemkojen ukrainalaisasutus. Puola tunnusti syyllisyytensä vasta kommunistivallan kukistuttua.

Samaan aikaan toisaalla Krimin niemimaa liitettiin Ukrainaan 1954. Stalin oli pakkosiirtänyt alueen asukkaan, tataarit heti sodan päätyttyä. Krimin tataarien liike paluuoikeuden puolesta alkoi jo 1960-alussa. Sen johtaja Mustafa Dzhemilev istui pitkään vankiloissa. Tänään hän johtaa kansansa edustajakokousta, mejlisiä, ja on myös Ukrainan parlamentin jäsen. Alueen venäläinen valtaväestö on kuitenkin kaiken aikaa estänyt paluumuuttoa ja uudelleenasutusta.

Ukrainalainen toisinajattelijaliike ja samizdat (maanalainen lehdistö ja kirjallisuus) virisi myös vainosta huolimatta. Ukrainankielinen kirjallisuus ja kulttuuri koki 1960-luvun puolivälissä lyhyen kevään, joka tukahdutettiin 1970-luvulle tultaessa. Kenraali Petro Grigorenko oli yksi johtavista poliittisista toisinajattelijoista 1960-luvultaja 1970-luvulle, jolloin hänet suljettiin mielisairaalaan. Grigorenko vaati kansalaisvapauksia ja itsemääräämistä. Oman kansansa asian ohella hän tuki Krimin tataarien ja juutalaisten taistelua oikeuksistaan. Matemaatikko Leonid Pliutsh sai niin ikään maailman mainetta dissidenttinä. Grigorenko ja Pliutsh reformikommunisteina, mutta 1980-luvulle tultaessa näkivät presidentti Ronald Reaganin painostuspolitiikassa vapauden ainoan toivon. Seuraavan sukupolven kansainvälisesti tunnettuihin toisinajattelijoihin kuului lääkäri ja runoilija Irina Ratushinskaja, jolta on suomennettu kolme teosta: vankileirikuvaus Harmaa on toivon väri (1988 ), elämänkerrallinen Ukrainan muistot (1990) ja romaani Odessan lapsia (1997).

Länsi-Ukrana säilytti kuitenkin sijansa ukrainalaisen kansallisen liikkeen kehtona ja se kävi ilmi, kun Mihail Gorbatshov nousi valtaan Moskovassa. Vyatsheslav Tshornovylin ym. johtama Helsinki-liitto nousi radikaaliksi kansalliseksi oppositioksi. Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuus vuonna 1986 toimi erityisesti sivistyneistön ja nuorison kansallisena herättäjä Ukrainan alueella.
Tshernobylin ohella huomio kiinnittyi muihin raskaan teollisuuden hankkeisiin, kuten Donbassin kaivostoimintaan, joka oli pilannut ympäristöä ja tuonut venäläistä siirtotyövoimaa tasavaltaan. Venäläisvaikutus ennestään vahva 1700-luvulla ottomaaneilta vallatulla "Uuden Venäjän" alueilla Mustan meren rannikolla ja Krimin niemimaalla. Itse asiassa suuri osa ukrainalaisista puhuu eräänlaista venäjän ja ukrainan muodostamaa sekakieltä.

Kiovassa perustettiin kansanrintama Ruh` ajamaan uudistuksia ja riippumattomuutta. Kiovan kristinuskon omaksumisen juhla herätti ristiriitoja, Mihail Gorbatshovin Moskova käytti "Venäjän kristinuskoon kääntymisen " 1000-vuotisjuhlaa vuonna 1988 kansainvälisenä PR-tapahtumana ja turvallisuuskoneisto teki parhaansa estääkseen ukrainalaisia tuomasta julki tulkintaansa, että kysymys oli Ukrainan kristinuskoon kääntymisestä. Ukrainan autonominen kirkko ja uniaattikirkko nousivat maan alta ja alkoivat vaatia Venäjän kirkolta takaisin Stalinin sille siirtämää omaisuutta.

Länsi oli takertunut Mihail Gorbatshoviin ja itse presidentti George Bush yritti Kiovan vierailullaan kesällä 1991 saada Ukrainan taivuteltua luopumaan itsenäistymispyrkimyksistä. Ukrainaa uhkasi jakautuminen kahtia, koska länsi suuntautui itsenäisyyteen ja itä tuki Neuvostoliittoa. Moskovan elokuun 1991 vallankaappaushölmöilyn aikana Ukrainan kommunistijohtaja. Leonid Kravstshuk julisti maan itsenäiseksi ja kielsi korkeimmassa neuvostossa valtaa pitävän Ukrainan kommunistipuolueen, jonka edustajat jatkoivat uudella nimellä.

Ukrainan uudistukset sujuivat hitaasti eikä vauhti juuri kiihtynyt pääministeri Leonid Kutshman astuttua presidentinvirkaan vuonna 1994. Parlamentissa yhä vahva kommunistinen ryhmittymä toimi jarrumiehenä. Vahvan presidenttiyden luominen mahdollisti kuitenkin yksityistämisen ja suuntautumisen kohti länttä ja NATO:a, jota presidentti Bill Clinton vauhditti Kiovan vierailullaan. Hitaat uudistukset, talouden taantuma ja sosiaalinen kurjuus ovat 1990-luvun yksi puoli. Toinen puoli on esimerkiksi uusi ukrainankielinen kirjallisuus , jota suomalaisten lukijoiden ulottuville ovat tuoneet kääntäjä Eero Balk ja Kustannusyhtiö Taifuuni Oy, esim. Juri Andrychonovytshin romaani Perversio (2000) ja Oleksandr Dovzhenkon Lumottu joki - otteita päiväkirjasta (1996)Ukrainan valoisaan puoleen liittyy myös Odessan tyttö Oksana Baiul, joka teini-ikäisenä toi Ukrainan värit hupulle taitoluistelun arvokisoissa ja hurmasi myös suuren yleisön jääprinsessana. Oksana Baiulin merkityksen tajusi myös presidentti Kusthma ottaessaan hänet viralliseen valtuuskuntaansa vierailulle Clintonin isännöimään Valkoiseen taloon. Oksana on Yhdysvalloissa yhä tähti ja valokuvaajien ahkerasti ikuistama seurapiirikaunotar.

Vuoden 1999 presidentinvaalissa Kutshma löi kommunistisen haastajansa murskaavasti. Mutta samalla hänen hallintonsa ongelmat kävivät selviksi. Presidenttihallinto nojasi valtionyhtiöt haltuunsa ottaneiden oligarkkien klaaneihin, se oli läpeensä korruptoinut ja turvallisuuskoneistoa vahvistettiin tukahduttamaan kritiikki. Korruptiota arvostelleen toimittaja Gyorgi Gongadzen syyskuussa 2001 tapahtunut murha, josta Kutshmaa on suoraan kyetty syyttämään oli käännekohta. Siitä alkoi viritä kansanliike "Ukraina ilman Kutshmaa ".

Maalisvaaleissa 2002 radan suurimmaksi ryhmäksi nousi entisen keskuspankin johtajan Vyktor Jushenkon johtama Nasha Ukraina (Meidän Ukrainamme) - koalitio. Vaalikamppailua varjostivat valtiollisen TV-monopolin ja virkakunnan vaalityö Kutshmaa tukevien puolueiden puolesta. Myös itse vaaleissa esiintyi vilppiä. Tähän kiinnittivät huomiota mm. ETYJ:n tarkkailijat. Kutshman hallinto on kääntynyt pois lännestä ja Euroopasta yrittäen päteä IVY:n leirissä. Syksyllä 2002 tuli julki, että Kutshma oli vastikään hyväksynyt tutkakaupat YK:n aseidenvientikieltolistalla olevan Saddam Husseinin Irakin kanssa. Se toi hänelle porttikiellon NATO:n Prahan huippukokoukseen saman vuoden marraskuussa.

Vaikka presidentti Vladimir Putin on vahvistanut yksinvaltiuttaan Venäjällä, niin autoritaarisen ja korruptoituneen presidentti Eduard Shevardnadzhen kukistuminen Georgian "samettivallankumouksessa" voi olla Kutshman tulevaisuuden kuva ellei sitten valtaa voida vaihtaa presidentinvaalissa

Vyktor Jushenkon presidenttikampanjaa tukevan Nasha Ukraina-koalition muodostavat useat puolueet, joita yhdistävät markkinatalous, sosiaaliset uudistukset, kansalaisvapaudet ja länsisuuntautuminen. Kahtia jakautunut Ruh on koalition yksi keskeinen voima. Näillä näkymin presidenttivaalit pidetään syksyllä 2004, vaikka Kutshma onkin pyrkinyt muuttamaan perustuslakia venyttääkseen kauttaan ainakin vuoteen 2006 saakka. Vyktor Jushenko on Ukrainan suosituin poliitikko ja Nasha Ukraina on jo käynnistänyt vaalikampanjan hänen puolestaan. Kutshman koneiston palkkalaiset ovat jo kampanjan ensi metreillä häiriköineet Nasha Ukrainan tilaisuuksia.

Aika näyttää tuleeko vuodesta 2004 Ukrainan todellisen neuvostoajasta vapauttavan demokraattisen vallankumouksen vuosi.

Ukraina-tietoutta Suomessa

Ukrainaa käsittelevä kirjallisuus

Andy Dougan: Kiovan dynamon kunnia (2002)

Mikko Hautala: Suomalaisyrittäjän Ukraina ( 1998)

Jukka Korpela: Itä-Euroopan historiaa keskiajalta 1700-luvulle (1998)

Viktor Philipenko: Ukrainan historia (1997)

Oro: barbaarien kulta-aarre (1997)

Inna Rogatchi: Keltainen tähti punaisella taivaalla ( 1995)

Peter Englund: Pultava ( 1993)

Viisisataa vuotta ukrainalaista taidetta ( 1990)

Bohdan Kentrschynskyj: Ukrainan vapaustaistelu (1942)

Herman Gummerus: Ukrainan murrosjoilta (1931)

Reino Silvanti: Ukraina ja ukrainalaiset (192?)

Voltaire: Kaarle XII:n historia ( 1922)

Multimedia

Opi ukrainaa, cd-rom (2000)

TV-filmit

44. divisioonan kujanjuoksu (1995)

Aulis Kallio

Takaisin ylös