[Liettua] [Puola] [Ukraina] [Valko-Venäjä]

Puola

Puolan tasavalta - Rzeczospolita Polska (Polska)
Asukasluku 38,6 miljoonaa
Pinta-ala 312,685 neliökilometriä
Pääkaupunki Varsova
Valuutta PLN zloty (1 euro=4,6 zlotya joulukuussa 2003)
BKT per asukas 11 000 euroa (2003)
BKT per asukas 14 830 euroa (2006)

Valtionpäämies: Presidentti Lech Kazcynski

Kansallisuusryhmät

Puolalaisia 97,6%, saksalaisia 1,3%, ukrainalaisia 0,6%, valkovenäläisiä 0,5% (vuoden 1990 arvio)

Uskontokunnat

Roomalaiskatolinen kirkko 95% (uskonnon harjoittajia 75%), ortodoksit, protestantit ja muut 5%.

Itsenäisyyspäivä

11. marraskuuta (vuoden 1918 itsenäisyysjulistus)
Kansallispäivä 3.toukokuuta (vuoden 1791 perustuslaki)

Maantiede

Rajat yhteensä 2,788 km :Valko-Venäjä 407 km, Tshekin tasavalta 658 km, Saksa 456 km, Liettua 91 km, Venäjä Kaliningrad Oblast) 206 km, Slovakia 444 km, Ukraina 526 km. Rantaviivaa 491 km.

Alueet : 16 maakuntaa (wojewodztwa, yksikkömuoto - wojewodztwo); Dolnoslaskie, Kujawsko-Pomorskie, Lodzkie, Lubelskie, Lubuskie, Malopolskie, Mazowieckie, Opolskie, Podkarpackie, Podlaskie, Pomorskie, Slaskie, Swietokrzyskie, Warminsko-Mazurskie, Wielkopolskie, Zachodniopomorskie
Maan pinnanmuodostus: yleensä alavaa maata, etelässä vuoristoa. Matalin kohta Raczki Elblaskie -2 m korkein kohta : Rysy 2,499 m. Vesistöt 8,220 neliökilometriä

Sääolot

Koleat, pilviset talvet, leudot kesät sateineen ja ukkoskuuroineen

Poliittinen järjestelmä

Puolan valtionpäämies on suoralla kansanvaalilla valittava presidentti, joka hoitaa ulkopolitiikkaa yhdessä hallituksen kanssa. Presidentti nimittää pääministerin, joka valitsee puolestaan ministerit.

Kansalliskokouksen (Zgromadzenie Narodowe) muodostaa kaksi kamaria. Ensinnäkin on sejm, jonka 460 edustajaa valitaan suhteellisella vaalitavalla neljän vuoden kaudeksi. Sitten on Senat (senaatti), jonka 100 jäsentä valitaan enemmistövaalilla vaalipiireittäin.

Ylin oikeusviranomainen on Korkein oikeus.

Talous

BKT 368.1 miljardia euroa (2002 arvio)
BKT:n reaalikasvu 1.3% (2002 arvio.)
BKT- aloittain Maatalous: 3.8% , teollisuus : 35%
palvelut : 61.2% (2000 arvio.)
Köyhyysrajan alla eläviä 18%

Historiaa

Puola on Euroopan vanhoja kansakuntia, joka muodostui valtioksi 1000-puolessa välissä. Sen kulta-aika ajoittuu 1500-luvulle, jolloin se liitossa Liettuan suuriruhtinaskunnan kanssa hallitsi Valko-Venäjää ja Ukrainaa. Puolalainen Rzeczpospolita, yhteisvalta, oli aatelisdemokratia ja tunnettu kautta Euroopan suvaitsevaisuudestaan. Muun Euroopan uskonsodat ja -vainot tekivät Puolasta pakolaisten määränpää ja tämä rikastutti maata niin taloudellisesti kuin kulttuurisesti. Puolan vanha pääkaupunki Krakova oli loistava eurooppalainen kulttuurikaupunki ja sen symbolinen merkitys on yhä suuri, vaikka poliittinen pääkaupunki siirtyi 1600-luvulla Varsovaan.

Puolan ongelmat alkoivat, kun se joutui perä perää Moskovan, Bogdan Hmelnitskin ukrainalaisen kasakkakapinan (tunnettu pahimpana Euroopan juutalaisten joukkomurhana ennen holokaustia) ja Ruotsin hyökkäysten kohteeksi. Puolalaisten voitto ruotsalaisista Czestochowan luostarin piirityksessä nosti luostarin Mustan madonnan Puolan henkisen elämän keskiöön. Vielä 1980-luvulla riippumaton itsehallinnollinen Solidaarisuus-ammattiliitto etsi Mustan Madonnan tukea taistelulleen.

Venäjä, Itävalta-Unkari ja Preussi jakoivat Puolan kolmessa jaossa 1700-luvun lopulla. Mutta vielä Puola nousi taisteluun, Amerikan vapaussotaan sotaan osallistuneen Tadeusz Kosciuskon johdolla. Napoleonin Venäjän-retkellä keväällä 1812 hänen joukoissaan marssi Puolalainen legioona, joka näki Ranskassa vapauden toivon. Vuonna 1830-31 ja 1863 puolalaiset kapinoivat niin ikään. Puolan imago on hieman samanlainen kuin Ranskan - historiaa leimaa romantiikan kulttuuri ja kapinointi. Muun Euroopan suhtautuminen Puolaan on jakautunut sen mukaan kuuluvatko havainnoitsijat kulloisenkin taantumukset tai edistyksen leiriin. Puolalaisten pakolaisten ja myöhemmin myös siirtolaisten vaikutus on ollut merkittävä ensin Ranskassa ja myöhemmin Yhdysvalloissa.

Venäjän vuoden 1905 vallankumouksen aikana myös puolalaiset tarttuivat tilaisuuteen, mutta kumous kukistettiin. Puolan kansallinen politiikka oli jakautunut kahtia. Yhtäältä oli Jozef Pilsudskin (1867-1935) Puolan sosialistipuolue (PPS), joka suuntautui tiukasti Venäjää vastaan, tavoitteli monikansallisen Rzeczpospolitan palauttamista ja ensimmäisen maailmansodan aikana turvautui myös Saksaan.

Toisaalta oli Roman Dmowskin johtamat Kansallisdemokraatit, jotka painottivat etnistä Puolan valtiota ja olivat valmiita yhteistyöhön Venäjän kanssa. Venäjän vallankumous 1917 ja Saksan luhistuminen mahdollistivat Puolan itsenäistymisen vuonna 1918.

Uusi Puolan tasavalta kävi pian menetyksellisen sodan Vladimir Leninin kohden Varsovaa lähettämää Puna-armeijaa vastaan liittäen Ukrainan ja Valko-Venäjän länsialueet Puolaan. Puola valtasi myös Vilnan alueen joutuen koko sotienvälisen ajan kestäneeseen selkkaukseen Liettuan kanssa. Sleesiassa puolalaiset taistelivat alueen saksalaisväestön nujertamiseksi. Marsalkka Jozef Pilsudski nousi valtaan armeijan ja ay-liikkeen tukemalla kaappauksella vuonna 1926. Vanhan vapaustaistelijan viimeisiä vuosia ja hänen kuolemansa jälkeistä aikaa 1930-luvulla leimasivat hallitusvallan päätymiseen äärioikeistolaisten everstien käsiin, rankaisuretket kapinoiviin ukrainalaiskyliin ja juutalaisvihan nousu. Puola oli 1920-luvulla ollut aktiivinen ns. reunavaltiopolitiikassa, vaikka liittouma Moskovaa vastaan jäi syntymättä. Puola oli myös Ranskan kanssa yhteistyössä.

Syyskuun 1,päivä 1939 Saksa hyökkäsi Puolaan tekosyynä ns. Puolan käytävä ja Danzigin (Gdanskin) vapaakaupunki. Puolan koskemattomuuden takaajat Ranska ja Englanti päättivät vihdoin tehdä lopun Hitlerin anastuksista ja toinen maailmansota syttyi. Molotovin-Ribbentropin sopimuksen nojalla Stalin puukotti Puolaa selkään ja miehitti itäiset alueet. Puolan vastarinnan luhistuttua Lontoossa organisoitiin pakolaishallitus ja Armia Krajova (Kotiarmeija) aloitti maanalaisen taistelun.

Saksalaiset aloittivat välittömästi juutalaisten joukkomurhat ja eristämisen ghettoihin. Puolaan rakennettiin lukuisia keskitysleirejä (esim. Auschwitz) koko Euroopan juutalaisväestön tuhoamiseksi.

Kesällä 1941 Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon ja vuonna 1943 he löysivät Katynista Smolenskin läheltä puolalaisten upseerivankien joukkohaudan.
Kysymys oli pääasiassa reservinupseereista, jotka edustivat sivistyneistöä ja keskiluokkaa. Kaikkiaan Josif Stalinin allekirjoittaman käskyn mukaan murhattuja puolalaisia upseereita ja virkamiehiä oli eri joukkohaudoissa noin 22 000. Sotarikoksen myönsi vasta Boris Jeltsinin Venäjä.

Neuvostoliitossa puolalaisista pakolaisista ja vangeista muodostettiin kaksi armeijaosastoa, joista Andersin armeija pääsi länsiliittoutuneiden rinnalle, kun taas Berlingin armeija jäi neuvostoarmeijan alaiseksi.

Huhtikuussa 1943 kaksi juutalaista vastarintajärjestöä aloitti puutteellisesti aseistettuna Varsovan ghettokapinan, joka oli miehitetyn Euroopan ensimmäinen kansannousu. Muutama sata nuorta taistelijaa kesti Saksan armeijan erikoisjoukkoja ja tulivoimaa vastaan kauemmin kuin esim. Ranska oli kestänyt sodan alussa. Varsovan ghetossa hulmuavat Puolan ja sionistien (myöhemmän Israelin valtion) liput olivat haaste hakaristi-joukkiolle. Elokuussa 1944 Armija Krajova aloitti kapinan saksalaisia vastaan ennättääkseen vapauttamaan Puolan pääkaupungin ennen kuin Wistulan toisella rannalla odotteleva neuvostoarmeija tulisi yli. Kapina tukahdutettiin ja neuvostoarmeija marssi raunioituneeseen pääkaupunkiin. Sen kuormastossa oli jälleen niin kuin jo vuonna 1920 kommunistien hallitus - tällä kertaa se tulisi jäädäkseen.

Rauhassa Puola siirtyi länteen, sillä Valko-Venäjän ja Ukrainan länsiosat ja Vilna liitettiin Neuvostoliittoon. Vastaavasti Puolaan liitettiin Saksan itäalueita. Kommunistien "Puolan yhtynyt työväenpuolue" otti Puolan hallintaansa asteittain yleisen "kansandemokratia"-taktiikan mukaisesti. Vuonna 1948 muut puolueet lakkautettiin. Jopa Stalin ymmärsi puolalaisten erityisroolin todetessaan, että "kommunismin rakentaminen Puolassa olisi yhtä mahdoton tehtävä kuin lehmän satulointi". Puolassa ei maataloutta kollektivisoitu eikä katolista kirkkoa yritetty tuhota, joten täysin totalitaarinen hallinto ei ollut.

Maaliskuussa 1953 Stalin kuoli. Kesäkuussa samana vuonna Itä-Saksan ja Tshekkoslovakian työläiset kapinoivat. Puolassa nousivat Poznanin työläiset kapinaan sortoa ja riistoa vastaan saaden vastaansa turvallisuusjoukot. Kolme vuotta myöhemmin Puola ja Unkari nousivat yhtä aikaa barrikadeille. Varsovassa tilanteen normalisoi lokakuussa 1956 uusi "kansallinen" puoluejohtaja Wladislaw Gomulka joillakin tilapäisillä myönnytyksillä. Vallankumouksellisen Budapestin murskasivat verisesti neuvostojoukot. Puolan 1960-lukua leimasi "kansallinen stalinismi".

Maaliskuussa 1968 Puolan opiskelijat lähtivät liikkeelle Tshekkoslovakian "Prahan kevään" innoittamina ja Varsovassa rajuimmat katutaistelut turvallisuusjoukkojen kanssa kävivät nuoret työläiset. Älymystön nuoret edustajat, kuten Adam Michnik ja Jacek Kuron, saivat tulikasteen. Mutta niin myös nuori työläinen Zbigniew Bujak, joka myöhemmin kuului Solidaarisuus-liikkeen ydinjohtoon.

Joulukuussa 1970 Itämeren rannikon Gdanskin, Gdynian ja Szczezinin telakkatyöläiset menivät lakkoon, mutta armeija tukahdutti liikehdinnän verisesti. Gomulka syrjäytettiin ja valtaan nousi Edward Gierek, joka teki joitain myönnytyksiä työläisille. Vuonna 1976 tyytymättömät työläiset kapinoivat jälleen ja älymystö perusti mm. Kuronin ja Michnikin johdolla merkittävän Työläisten puolustuskomitean-Yhteiskunnallisen puolustuskomitean (KOR-KSS). Mukana oli myös Gdanskin "Leninin telakan" sähkömies ja lakkojohtaja Lech Walesa.

Lokakuussa 1978 Krakovan kardinaali, entinen vastarintamies, runoilija ja fenomenologinen filosofi Karol Wojtyla valittiin paaviksi nimellä Johannes Paavali II ja jo ensimmäisellä Puolan vierailullaan hän sai Puolan todellisen henkisen johtajan vastaanoton.

Kesällä 1980 lakkoliike koetteli Puolaa ja Gdanskin Lenin-telakalla solmittiin elokuussa historiallinen sopimus Lech Walesan johtaman lakkokomitean - Riippumattoman itsehallinnollisen ammattiliitto Solidaarisuuden (NSZZ Solidarnosc) perustavan osaston - ja kommunistihallinnon välillä. KOR-KSS ja Katolisen sivistyneistön klubin (KIK) jäsenet toimivat työläisten neuvonantajina. Viimeksi mainittuihin kuului myös Tadeusz Mazowiecki, joka myöhemmin 1990-luvulla toimi pääministerinä ja YK:n ihmisoikeusvaltuutettuna Balkanilla

Vielä 1980-luvun alussa puolue ja hallitseva kasti takertuivat valtaan ja rajan takaa ärjyi Moskova. Solidaarisuus sai tukea Yhdysvalloista ja ay-liikkeiltä etenkin Ranskasta ja Skandinaviasta. (Ei toki Suomesta!) . Solidaarisuus oli lähellä katolista kirkkoa, mutta kardinaali Jozef Glembin politiikkana oli kansallinen konsensus eikä muutosten vauhdittaminen.

Joulukuun 13. päivän yönä 1981 uusi puoluejohtaja, kenraali Wojciech Jaruzelski julisti sotatilan. Solidaarisuus ja muut riippumattomat järjestöt kiellettiin ja kymmeniä tuhansia ihmisiä vangittiin. Sleesian kaivostyöläisten valtauslakot lopetettiin asevoimin. Solidaarisuus pidättäytyi aktiivisesta vastarinnasta, jolla epäilemättä kaappaus olisi torjuttu, mutta samalla Puola olisi joutunut neuvostojoukkojen hyökkäyksen kohteeksi. Solidaarisuus ja muut riippumattomat järjestöt organisoivat niin sanotun maanalaisen yhteiskunnan jatkaen väkivallatonta vastarintaa. Turvallisuusjoukot hajottivat aina väkivalloin Solidaarisuuden yhä laajamittaiset vappumielenosoitukset ja muut protestikokoontumiset. Puolalaisia kuohutti erityisesti suositun oppositiohenkisen Isä Jerzy Popieluszkon raaka murha, josta joitakin turvallisuuspoliisin upseereita joutui tuomiolle.

Moskovan syvennyttyä 1980-luvun jälkipuoliskolla ongelmiinsa ja eloonjäämistaisteluun Puolan Solidaarisuus saattoi nousta uudelleen ja vuoden 1989 alussa Jaruzelskin juntta oli pakotettu Solidaarisuuden ja kirkon kanssa pyöreän pöydän neuvotteluihin demokratiaan siirtymisestä. Vapaat parlamenttivaalit toivat Solidaarisuuden valtaan kesällä 1989 ja seuraavana vuonna Lech Walesa valittiin suoralla kansanvaalilla presidentiksi. Puola ja Solidaarisuus-liike olivat julistaneet neuvostokommunismin vararikkoon.

Uuden Solidaarisuus-hallituksen "shokkiterapia" teki Puolasta kärkimaan markkinatalouteen siirtymisessä entisten kansandemokratioiden joukossa. Mutta sitten kasvu hidastui, Solidaarisuuden työläiskannattajat pysyivät köyhinä kuten ennenkin ja työttömyys kasvoi. Vuonna 2001 Solidaarisuus kärsi murskatappion ja on palannut tyyten perinteiseen ammattiyhdistysliikkeen rooliin. Vallankahvaan nousi entisten kommunistien johtama vasemmisto. Jo vuonna 1995 Lech Walesa oli kärsinyt murskatappion presidenttivaalissa entisten kommunistien Aleksander Kwasniewskille, Jaruzelskin juntan entiselle nuorisoministerille.

Puolan talouden ongelmana ovat yhä maatalouden liikatyövoima ja valtion yritysten yksityistämiset. Uusien työpaikkojen luominen olisi välttämätöntä laajan työttömyyden taltuttamiseksi. Puolan ympäristötilanne on parantunut viimeisen kymmenen vuoden aikana vanhakantaisen raskaan teollisuuden ja kaivosten alasajon ansiosta, mutta esimerkiksi ilmanlaatu on edelleen ongelma.

Puola liittyi puolustusliitto NATO:n jäseneksi vuonna 1999 ja keväällä 2004 Euroopan Unionin jäseneksi. Puola on Yhdysvaltojen läheisimpiä liittolaisia Euroopassa ja sen sotilaat johtavat Irakin demokratiaan siirtymistä turvaavien liittoutuman joukkojen yhtä valvontakaistaa. Puolalainen erikoisosto osallistui jo varsinaisiin sotatoimiin eteläisessä Irakissa.

Kaczynskin veljesten Lechin ja Jaroslawin kaksosvalta loppui Puolassa syksyllä 2007 kun parlamenttivaalit voitti Donald Tuskin markkinaliberaali Kansalaisfoorumi. Tuskista tuli uusi pääministeri mutta Lech Kaczynski jatkaa presidenttinä. Syksyllä loppui myös ”Neljäs tasavalta” josta Kaczynskin veljekset puhuivat ja jolla he tarkoittivat mm. perinteisten katolisten arvojen korostamista,tilinteon tekoa kommunistiseen kauteen nähden ja ”Solidaarista Puolaa”. Sosiaalinen solidaarisuus ei kovin paljon edistynyt vain kaksi vuotta kestäneen ”Neljännen tasavallan” aikana mutta katoliset arvot korostuivat, samoin liittolaissuhde USA:han ja välit Venäjään huonontuivat. Tusk on ehtinyt n. puoli vuotta kestäneen pääministeriytensä aikana normalisoida suhteita Venäjään. Lisäksi maan EU-politiikka on ”normalisoitunut”: maa ei ole käyttänyt vetoa EU:n Venäjän-suhteita koskevissa päätöksissä. Presidentin ja pääministerin plus ulkoministeri Radoslaw Sikorskin välillä on kuitenkin jatkuvasti ollut kamppailua ulkopolitiikan hoidossa ( Juha Järvinen: Kaczynski haraa vastaan Puolan ulkopolitiikassa, Kansan Uutiset 24.4.08). Kansalaisyhteiskunnan kehitys on Puolassa ollut huolestuttavaa, toiminta on ollut vähäistä. Muuttuuko tilanne Tuskin aikana, se jää nähtäväksi. Tusk kuuluu länsislaavilaiseen kasubivähemmistöön. Myös vasemmistopuolue, Talonpoikaispuolue ja myös Kaczynskien PiS menestyivät vaaleissa mutta PiS:n liittolaiset kärsivät tappion, siksi valta vaihtui ( Päivi Paloposken alustus Tampereen Suomi-Puola-yhdistyksen tilaisuudessa 31.10.07).

Vaikka Puolan talous on kasvanut, on köyhyyttä yhä paljon ja tuloerot ovat liian suuret.

Puola on Itämeren suurin saastuttaja.Vaikka Puolassa ympäristönsuojelun hyväksi on vv. 1997-2007 tehtykin yhtä ja toista ( mm. rakennettu jätteenkäsittelylaitoksia ja teollisuussikaloihin on saatu lannankeräilysäiliöt) on parantamisen varaa vielä paljon.Puskurivyöhykkeet peltojen ja vesistöjen välissä esimerkiksi vähentäisivät fosfori-ja typpipäästöjä. Puolan ympäristönsuojelijat ovat myös vaatineet fosforin korvaamista muilla aineilla kosmetiikassa ja teollisuuden puhdistusaineissa ( Juha Järvinen: Itämeren suojelua vähätellään, Kansan Uutiset 20.9.07). Paljon muitakin ympäristökiistoja Puolassa on, yksi koskee suunniteltua valtatietä joka kulkisi Koillis-Puolassa sijaitsevan Rospudan luonnonsuojelualueen läpi ( Juha Järvinen: Ilmastopolitiikka ristiriitaista idässä, KU 8.5.07).

Puolaan ja Tsekkiin tulevat ohjuspuolustustukikohdat ovat herättäneet runsaasti kritiikkiä Puolassakin. Tsekissä kritiikkiä on ollut kuitenkin enemmän. Puola on ohjuskilpitukikohdan hyväksyttyään aiheuttamassa välien uudelleen viilenemistä Venäjän kanssa. Sotilaallinen yhteistyö USA:n kanssa tiivistyy, sillä Puola saa USA:lta mm. ilmatorjuntakalustoa ( KU 21.8.08). Puola on myös tehnyt päätöksen ammattiarmeijaan siirtymisestä v.2009. Armeijan miesluku vähenee 124000 asevelvollisesta noin 120000 ammattisotilaaseen ( AL,12.9.08).

Puolalainen kulttuuri

Puola on tuonut maailman tietoisuuteen loputtomasti kulttuurin eri alueiden saavutuksia ja merkkihenkilöitä.

Puolalaisen romantiikan runoilijoista ennen muuta Adam Mickiewiz (1798-1855) on koko Euroopan arvostama klassikko ja demokraattisen yhdistyneen Euroopan esitaistelija. Kirjallisuuden Nobelin ovat saaneet prosaisti Henryk Sienkiewicz (1905), runoilija ja esseisti Czeslaw Milosz (1980) ja runoilija Wislawa Szymborska (1996). Varsovan kasvatti ja Yhdysvalloissa jiddishiksi kirjoittanut tarinankertoja Isaac Bashevis Singer sai Nobelin vuonna 1978. Käännöksinä suomalaisille on tuttu myös esimerkiksi puolalaisiin proosan mestareihin kuuluva Tadeusz Konwicki (s.1926).

Stanislaw Jerzy Lecin (1909-1966) aforismit vallankäyttäjistä ja heidän valtansa kohteista ovat tuttuja Suomessakin, samaten satiirikko ja näytelmäkirjailija Slawomir Mrozekin (s.1930) mustan huumorin sävyttämä yhteiskuntakritiikki.

Scifin mestari Stanislaw Lemin (s.1921) kotipaikka oli alkujaan läntisen Ukrainan Lviv (Lwow), joka ennen toista maailmansotaa kuului Puolaan. Länsi-ukrainalainen Drohobycz oli vuonna 1892 syntyneen Bruno Schulzin elämän ja tuotannon näyttämö. Saksalaiset ampuivat Krokotiilikujasta tunnetun kirjailijan kotikaupunkinsa kadulle vuonna 1942.

Puolalaisten musiikin mestareiden lista on pitkä ja maineikas - Frederick Chopinista Krzysztof Pendereckiin (s.1933).Teatteritaiteessa Tadeusz Kantor (1915-1990) teki teatterinsa (Théâtre Cricot 2)
kera performanssia, joka avautui sydämellä tai sitten ei ollenkaan.

Puola on elokuvan suurvalta. Ohjaajanimistä mainittakoon kansallisten aiheiden mestari Andrzej Wajda (s.1926) ja universaalien teemojen taitaja Krzysztof Kieslowski (1941-96). Myös Roman Polanski aloitti uransa jo kotimaassaan (Veitsi vedessä).

Puolalaiset ovat kautta aikojen tottuneet tekemään uran maailmalla pakolaisina tai vapaaehtoisina siirtolaisina. Vuonna 1903 sai Pariisissa työskennellyt Marie Curie ( alkuaan Maria Sklodowska) fysiikan Nobelin radioaktiivisuuden tutkimuksesta. Vuoden 1911 kemian Nobelin hän sai kahden uuden alkuaineen, radiumin ja poloniumin keksimisestä (röntgen-tutkimuksen kehittämisestä). Hän oli syntynyt Varsovassa v. 1867 ja kuoli Ranskassa 1934 . Puolalaissyntyinen matemaatikko Benoit Mandelbrot keksi v. 1975 fraktaali-käsitteen. Puolassa syntynyt mutta Englannissa professorina toiminut Bronislaw Malinowski (1884-1942) oli tunnetuimpia sosiaaliantropologeja.Hän käytti yhtenä ensimmäisistäsosiaalisen funktion käsitettä ja tutki Melanesian Trobriandeilla rauhaa ylläpitänyttä saarten välistä rituaalista Kula-vaihtoa. Englantilaiseen kirjallisuuteen on antanut oman panoksensa puolalainen aatelismies, joka käytti nimeä Joseph Conrad. Yhdysvaltojen eturivin Venäjän ja kansainvälisten suhteiden tuntijoihin kuuluu Varsovassa vuonna 1928 syntynyt professori Zbigniew Brzezinski, joka toimi aikanaan presidentti Jimmy Carterin turvallisuuspoliittisena neuvonantajana.

Puola-tuntemusta Suomessa

Suomenkieliset kirjat Puolasta:

1. Tapani Kärkkäinen - Sankarimatkailijan Krakova,
Taifuuni 2000
taifuuni@dlc.fi
Matkailijalle, joka halua löydä Krakovasta historiaa ja kulttuuria,
kävelyretkiä ja kahviloita joka lähtöön.

2. Ulrika Enckell, Kimmo Karkkäinen - Tihkaa ja timangia,
Seikkailijan matkaopas Varsovaan ja Krakovaan, Orient Express, 1991
Puola-opas antaa yksityiskohtaiset tiedot kaikista Varsovan ja Krakovan
menopaikoista.

3. Martti Puukko - Puolalainen vuorokausi,
Tammi, 1997
www.tammi.net
Tekijä on onnistunut kokoamaan kirjaansa arvokkaan ja satuttavan sarjan
todellisia eurooppalaisia tunnustuksia. Tarinat kertovat seuraavista
puolalaisista: presidentit: Lech Walesa, Wojciech Jaruzelski, ohjaajat:
Andzrej Wajda ja Krzysztof Kieslowski, Nobel-kirjailijat: Czeslaw Milosz ja
Wislawa Szymborska.

4. Kalervo Hovi - Puolan historia,
Helsinki 1994

5. Erkka Lehtola - Revitty lippu.
Muistiinpanoja Puolasta ja
puolalaisuudesta, WSOY 1985
www.wsoy.fi
Tekijä kirjoittaa: Tätä kirja voisi ehkä sanoa pitkäksi reportaasiksi
maasta, joka on minua aina suuresti kiehtonut, tapahtuipa siellä mitä
tahansa.

6 Hanna Krall - Kilpajuoksu Isä Jumalan kanssa
Kansankulttuuri, 1982
Vaikuttava kirja tohtori Marek Edelmanin muistoista ja maailmankatsomuksesta, joka muotoutui
Varsovan ghettokapinan johtajana vuonna 1943 ja sydänkirurgina. Suomennoksen ilmestyessä
Edelman, joka oli KOR:n ja Solidaarisuuden vaikuttaja, istui Jaruzelskin juntan keskitysleirillä

7. Matti Saari, Jurek Hejber - Lech Walesa Minun Puolani,
1981, Kirjayhtymä
Kirja on perusteellisin tähän asti (1981) julkaistuista selvityksistä Puolan
tiestä Solidaarisuuden aikaan. Pääosassa on Lech Walesa, sähkömies, josta muutamassa päivässä tuli vuoden mies.

8. Jaakko Okker, Juha Tanttu - Puola on toista maata,
Weilin-Göös, 1965
www.wg.fi
Tekijä esittää kuvaukset Puolan värikkäästä¨historiasta, 60.-luvun
poliittisesta järjestelmästä, maan johtajista, ja myös: filmeista,
julisteista, sensuurista, kirjallisuudesta, sodasta, keskitysleireistä,
uskonnosta, stalinismista, Chopinista, Pilsudskista, Wajdasta ja ...paljosta
muusta.

9. Herman Gummerus- Jozef Pilsudski

10. Kaarlo Kurko - Weikselin ihme,
Kustannusosakeyhtiö Säilä, 1939
Muistelmia Puolan-Venäjän sodasta v. 1920

Dokumenttielokuvat

Markku Jääskeläisen Puola-dokumentit 1970-90-luvulle kattavat laajasti
Puolan kulttuuria, uskoa ja taistelua.

Martti Puukko on tehnyt dokumentit Andrzej Wajdasta ja Czeslaw
Miloszista

Aulis Kallio,Antti Oksanen

Takaisin ylös