Czeslaw Milosz(1911-2004)
moniäänisen Euroopan runoilija

Kun Nobel-palkittu runoilija, esseisti ja kääntäjä Czeslaw Milosz kuoli Krakovassa elokuussa 2004 muistokirjoituksissa todettiin, että hänen mukanaan päättyi kokonainen ajanjakso. Totta onkin, että Miloszin elämä oli pitkälti sama kuin itäisen Keski-Euroopan  traaginen 1900-luku. Milsoz syntyi Liettuassa köyhään aatelisperheeseen keisari-Venäjän alamaisena. Kun ensimmäisen maailmansodan mullistuksesta syntyivät Liettua ja Puola itsenäisinä valtioina ja Puola liitti asevoimin itseensä Miloszin syntysijan, Vilnan alueen. Lapsuutensa maailmaan, vanhaan Liettuaan – sen arkeen, taruihin ja myrskyisään historiaan Milosz vei lukijansa romaanissaan Dolina Issy vudelta 1955, joka on suomennettu nimellä Issan laakso (1983) Milosz opiskeli Vilnan yliopistossa ja työskenteli mm. radiotoimittajana. Vilnassa hän aloitti myös runoilijan uransa; alun vaikeaselkoisuus väistyi kun 1930-luvun jälkipuoliskon uhkaava yhteiskunnallinen ilmapiiri, mm. antisemitismin nousu, tunkeutuivat nuoren runoilijan tietoisuuteen.

Toisen maailmansodan aikana jo ennen sotaa Krakovaan muuttanut Milosz toimi vastarintaliikkeessä ja hän halusi myös osallistua Puolan jälleenrakennukseen uudessa yhteiskunnallisessa tilanteessa. Hän toimi mm. kulttuuriattasheana Puolan Pariisin suurlähetystössä. Mutta kommunistien keskitettyä kaiken vallan käsiinsä ja alkaessa luoda Puolasta neuvostomallista totalitaarista valtiota Milosz päätti jäädä länteen. Vuonna 1953 ilmestyi hänen huikaiseva teoksensa intellektuellin tilanteesta kansandemokratiassa, suomeksi Vangittu mieli ilmestyi 1985.

Puolan jälkeen Milosz hyvästeli vanhan maailman suunnatessaan Yhdysvaltoihin, jossa hän sai slaavilaisen kirjallisuuden professuurin. Hänen kustantajaan toimi yhä Pariisissa toimiva emigranttikustantamo Institute Littéraire ja sen aikakausilehti Kultura toimi hänen keskeisen’ fooruminaan.

Runoilijana Miloszin kotimaana oli ensisijassa kieli, mutta maanpakolaisena lapsuuden ja nuoruuden kotiseutu vaikutti yhä hänen runouteensa. Oman tumman sävyn toi suru kaksi totalitarismia, sodan ja holokaustin kokenut ja rautaesiripun huonommalle puolelle jäänyt Eurooppa. Kääntäjä Milosz rikastutti puolalaista kirjallisuutta niin Raamatun uuden käännöksen tekijänä kuin mm. Simone Weilin teosten puolantajana.

Amerikan emigraatiossa Milosz kohtasi kaksi muuta runoilijaa, joille Vilna oli rakas. Liettualaisen Tomas Venclovan (s.1937) kanssa 1970-luvulla käyty julkaistu kirjeenvaihto Vilnasta aloitti liettualais-puolalaisten suhteiden liennytyksen. Venäläiselle Joseph Brodskille (1940-96) Vilna oli eräänlainen Neuvostoliiton italialainen kaupunki. Tätä Välimeren kulttuuria hän löysi mm. kaupungin kirkoissa. Kaukana Atlantin takana kolmikko myöhemmin yhdessä vetosi lännen mielipiteeseen Liettuan itsenäisyyskamppailun tukemisen puolesta. Kolmikon oli määrä tavata vapaassa Vilnassa, mutta Brodskin maallinen vaellus päättyi ennen kuin se oli mahdollista. Milosz ja Venclova järjestivät kaupungissa Brodskin muistoksi tilaisuuden. ( Kts. Venclovan artkkeli teoksessa Liettua 2000, Tampere 1999)

Miloszin Nobel-palkinto vuonna 1980 oli myös palkinto taistelevalle Puolalle samaan tapaan kuin F.E. Sillanpään Nobel syksyllä 1939 oli solidaarisuuden ilmaus Suomelle. Elokuussa Gdanskin Lenin-telakan lakkotoimikunta, jota johti Lech Walesa, ja jonka neuvoantajina toimivat Työläisten itsepuolustuskomitean (KOR) ja katolisen sivistyneistön edustajat, pakotti kommunistisen puoluevallan ensimmäisen kerran ”historialliseen kompromissiin” yhteiskunnan kanssa. Syntyi riippumaton itsehallinnollinen ammattiliitto Solidaarisuus ja sen ohessa muotoutui muu vapaa kansalaisyhteiskunta.

Joulukuussa 1980 Gdanskin Lenin-telakalla paljastettiin kolmen ristin muodostama muistomerkki joululukuun 1979 lakoissa surmattujen työläisten muistoksi: Tapahtuman seremoniamestari oli maineikas elokuvaohjaaja Andrzej Wajda ja musiikin oli säveltänyt niinikään maailmankuulu Krzysztof Penderecki. Muistolaatan tekstin oli laatinut Czeslaw Milosz ja rivistä ”runoilija muistaa” tuli lentävä lause.

Milosz ei vielä päässyt kotiin. Joulukuun 13. päivän vastaisena yönä kenraali ja puoluejohtaja Wojciech Jaruzelski julisti sotatilan, jota seurasivat joukkovangitsemiset ja muut tukahduttamistoimet. Puolalainen kansalaisyhteiskunta muodosti n.s ”maanalaisen tasavallan” ja vasta vuoden 1989 kommunistien ja opposition pyöreän pöydän neuvottelut mahdollistivat siirtymisen demokratiaan.

Demokratian myötä Czeslaw Milosz saattoi palata Krakovaan, tie Vilnaankin avautui pian. Milosz on palkittu sekä Puolan että Liettuan korkeimmilla kunniamerkeillä. Runoilija on haudattu Krakovaan, Puolan kuninkaiden kaupunkiin.

Czeslaw Miloszin runoja löytyy suomeksi yhden valikoiman verran; Euroopan lapsi, Helsinki 1985. Valinnut, esittelyt ja suomentanut Kirsti Siraste.

Jagellonica-kulttuuriyhdistys ry järjesti Czeslaw Milosz-muistoillan 4.11. 2004 Kahvila Runossa, Tampereella. Tilaisuudessa puhui Aulis Kallio.